Moikka taasen! Aika menee pelottavan nopeesti eteenpäin ainaki ku mun blogia kattelee. Tälläi kuukauden pituinen reikä päässy taas tulee..Mutta kyllä tarkoitus olisi siis edelleen jatkaa,ja päiviteltyä tulee varmaan enemmän nyt kun tuo mies on taas poissa..no ainaki lohdutukseks voi sanoo et on ollu mukavaa tekemistä niin en oo ollu muutenkaa niin paljon koneella. Ensin oli joulut ja muut tilpehöörit ja sitte olin iskällä monta päivää viel joulun jälkeenki. Ja sit 27 päivä vihdoin E tuli suomee! Niin ja laitoin nyt kevään kunniaks vähä kirkkaamman ulkoasun jos piristäis vaik itteeki toi kaiken tän moskan keskellä.
Ehin olla aika hermostunu siinä jo päivällä ennen E:n tuloa ku siivoilin ja ostin ruokaa illaks jne ku se saapu vast 10. Menin sit bussipysäkille vastaa ja aina se tuntuu yhtä ihanalta ja epätodelliselta oikeesti nähä se toinen taas! Mentii mulle ja availtii lahjat rauhassa:) E oli yrittäny tuodaa isoa rommipulloa suomee mut se oli hajonnu sen laukkuu ja se ei ees ollu laittanu sitä muovipussii niin koko sen laukku oli täynnä rommia ja lasinsirpaleita. eh hyvä alku mut imuroitii sen laukku ja vaatteet ja ripusteltii kaikki sen vaatteet kuivumaa ympäri kämppää. Hais aika lailla alkkomahoolille aina ku tuli kotii ni iski hirvee rommin haju vastaa:)
Se on jännä miten outoo on aluks koskee toista. Ainut normaalille tuntuva asia on puhuminen koska se onki ainut mitä on tehty. Sit pitää uudestaa totutella koskemaan ja kaikki tuntuu aluks vieraalta. Tosi nopeesti tää kuitenkin sit palautuu ja se rentous olla yhessä. Hitaammin tulee sit vahvemmat tunteet taas enemmän pikkuhiljaa ennen ku yhdistää sen eessä olevan ihmisen taas siihen kenen kanssa on vaa puhunu melkein näkemättä 8 viikkoa. Outoa. Mut sitte ku oli taas täysin normaalia E:n kanssa ni oli ihana olla. Tän kolmen viikon aikana on vuokrattu leffoja, käyty salilla (kerran! :D),baarissa, ruotsin laivalla ja muutettu mun äiti uutee kämppää:) kaikkee pientä kivaa. Käytii kans mun perheen kanssa keilaamassa ja syömässä ravintolassa. Ja sit tietysti ihan perushengailua kotona<3 se se kaikkein kivoin melkein onki..aikaa vaa kahestaan. Ja on se ihana ku on joku kotona kun tuun töistä tai koulusta. E tuli monta kertaa “hakemaan” mua töistä 5 minuutin matkan ni käveltii yhessä kotii ja vuokrattii vaik leffa tai muuta.. Jotenki on tosi kiva on jotain ohjelmaa myöhäänkin. Ei tavallaan tarvi tehä ohjelmaa vaan sitä vaan on ku asustaa sen toisen kanssa. Hyvin selitetty taas mutta semmosta suunnittelematonta ohjelmaa ja tekemistä ja yhessä oloa:) E toi mulle jopa välillä ruokaa töihin ku oli saanu kotona sen tehtyä:) vähän niinku elelis omassa pikku maailmassa ihan omassa rytmissä:) meki valvottii yleensä tosi myöhää ja hengattii sit vaa sängyssä iltapäivää asti ja just tommonen on niin ihanaa. Outoa sit miettiä et jos oikeesti asuttais yhessä kun sit pitäis enemmän elellä normaali rytmissä jne vaik E oiski täällä. Nyt on lähinnä tottunu siihen et ollaan aika liimaantuneita kun tietää et on aikaa vaan se viikko tai 2 yleensä. Siinä ois kanssa totuttautumista, että miten sekottaa E ja normaalin elämän mutta ois toi paljon ihanampi ongelm ku tää kaukosuhde ja jatkuva ikävä.
Mut miten nopeesti taas meni kolme viikkoa kun se oli täällä! Miks aika menee aina sillon nopeesti kun sen ei pitäis mennä, ku haluis vaan et aika pysähtyis? Ennen ku E tuli niin se 8 viikkoo meni ku hidastetussa filmissä! E lähti nyt sunnuntaina ja mä itkeskelin jo pari päivää ennen taas..Aina se vaan tuntuu yhtä kamalalle. Ihan sairastahan tää on, että tapaat jonku ketä oikeesti rakastat ja haluut olla sen kanssa ja sit sun pitää kerta toisen jälkeen yrittää painaa ne tunteet taka-alalle ettet hajois ihan palasiks, mut kuitenkin pitää ne siellä. Ja sit taas parin kk välein kaivaa ne esiin ja saada ne taas etualalle ja sit taas sama alusta. Sairasta ja niin vaikeeta. Hirvein tunne on kääntyy ja kävellä pois ku kaikki sussa huutaa et älä mee. Ainut hyvä tässä on et ainaki ku se sattuu niin paljon niin tietää että tuntee. Ei tarvi miettiä että rakastankohan mä oikeesti sitä jne. Se tulee niin selväks aina siinä vaiheessa ku sen “menettää”.
Hyviä asioita on kanssa, että ollaan oltu erossa 4 eri mittasta kertaa aikasemmin ja nyt ois enää 3 jäljellä, mistä yks on vaa noin 2 viikkoa eli sitä ei periaatteessä ees lasketa (pientä itsesuojelua). Ja nyt ollaan jo sanottu tän eron hyvästit eli jäljellä on enää 2 kertaa toi hyvästely ja toinenki niistä vaan 2 viikoks. Näin ku ajattelee ni kuulostaa jo positiivisemmalta huomattavasti:) Et se pahin hetki eli se ero pitäis kestää enää vaan 1-2 kertaa:)
Eilen puhuttii jo ekaa kertaa skypes ja kamalaa on kans se eka kerta yhessä olon jälkee. Sillon sen eron huomaa parhaiten ku on tottunu läheisyytee ja siihen et ollaa koko ajan yhessä, ja sit se on muuttunu yhtäkkiä taas vaan siihen perkuleen skypeen mikä ei ees puolet ajasta toimi. Mulla kans palaa pinna jotenki tosi nopeesti jos skype ei toimi ni meinaa heti napsahtaa..ja huonoa siinä on et sit ihminen kelle mä napsahdan on E vaikka se ei mitää oo tehnykkää ja musta tuntuu kans ittestä kamalalta mut on tosi vaikeeta yrittää olla ihan rauhallinen ku tekis mieli kirkua. Et se nyt on ongelmista tässä ehdottomasti suurin. Kiva puhua silleen et sun pitää toistaa kaikki kolmeen kertaan ja toinen kuulee sut vartin myöhässä jne jne. Mut näillä mennään ja eihän tässä mitään muuta voi kun yrittää jaksaa parhaansa mukaan. Tänään tasan 37 päivää eroa jäljellä eli oikeesti es ees paljoa! Verrattuna noihin aikasempiin tän pitäis olla helppoa
varasin kans lennot jo ni tuntuu onneks varmemmalta jo sinne meno. Oon siellä vaan vähä yli viikon mutta on se paljon parempi kun ei mitään:)
Näillä fiiliksillä nyt eteenpäin:) Yritän päivitellä useemmin nytte kun taas tätä aikaa riittää. Koulun ja töiden jälkeen mutta kuitenkin:)
Uusimmat kommentit